The Blue Dahlia

Julkaistu: 20/08/2011 | Kirjoittanut: Kalle

Johnny (Alan Ladd) palaa sodasta kotiin ja löytää juhlimiseen innostuneen vaimonsa toisen miehen sylistä. Riitelyn jälkeen vaimo vielä tunnustaa heidän lapsensa kuolleen hänen aiheuttamassa onnettomuudessa aikaisemmin väittämänsä sairauden sijaan.

Seuraavana aamuna vaimo löytyy kuolleena ja Johnnystä tulee tietysti pääepäilty. Eikä hän tietenkään voi luottaa poliisien selvittävän asiaa vaan ryhtyy itse etsimään oikeaa murhaajaa.

Juoni ja näyttely on varsin perus film noiria. Mahdollisimman monelle annetaan motiivi ja tilaisuus murhalle, ja katsojaa johdetaan tahallaan hieman harhaan. Välillä töksähtelevät vuorosanat on maustettu kuivalla huumorilla eikä näyttelijöiden ulosantikaan aina ole sitä parasta. Mutta toisaalta kaikki nämähän ovat tuttuja muistakin film noir leffoista ja niitähän vähän olettakaan elokuvissa olevan.

Corelli, motel operator: You still want that room?
Johnny Morrison: [sarcastically] You sure nobody’s dead in it?
Corelli, motel operator: [leading him to the room] Right back this way. You live in San Francisco?
Johnny Morrison: [laconically] Yeah, when I’m there.

Veronica Laken ja Alan Laddin kemiat eivät kyllä tässä kolmannessa kohtaamisessa ihan niin mainiosti säkenöi kuin voisi olettaa. Toisaalta ovat yllättävän vähän yhdessä elokuvan aikana. Veronica Laken Joyce hahmo muutenkin tuntuu hieman ylimääräiseltä, kai hänen tärkein osuutensa elokuvassa on että Ladd ja Lake ovat jälleen kerran samassa elokuvassa.

Loppujen lopuksi The Blue Dahlia on ihan pätevä film noir leffa, ja suht hyvin käsissä pysyvä juoni toimii.

Arvio: Veronica Lake ja Alan Ladd pääosissa luovat ehkä liian kovat ennakko-odotukset leffalle. Perus film noirina kuitenkin erottuu edukseen.

Miksi tämä on hyllyyn päätynyt: Tuli jonkun Film Noir Collectionin mukana, jonka hankin pääasiassa Double Indemnityn ja Killersin takia (ja tietysti saadakseni lisää film noiria hyllyyn).

Tallennettu kategorioihin draama, elokuvat, mysteeri | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Kadoksissa TV Maailmassa

Julkaistu: 24/05/2011 | Kirjoittanut: Kalle

Hieman hiljasta täällä ollut viime aikoina, tämä tosin vastaa aika hyvin katsomieni elokuvien määrä. Viime aikona on tullut pahasti uppouduttua TV-Sarjojen ihmeelliseen maailmaan. On tullut katsottua niin Doctor Who:ta, Torchwoodia, Fringeä, Eurekaa, Castlea kuin Bonesiakin.

Sinäänsä huonosti valittu sivuston nimi, kun tuli leffat siihen laitettua, jatkossa tulen varmasti myös tv sarjoista kirjoittamaan. Varsinkin kun ne ovat tällä hetkellä täysin syrjäyttäneet elokuvat katselu kalenterissani.

TV sarjoja liukuhihnalta katsoessa tosin törmää myös niiden huonompiin puoliin, kuten toistuviin juonirakenteisiin ja haluttomuuteen tehdä lopullista ratkaisua minkään suhteen. Varsinkin rakkaussuhteilla leikittelyt on sarjoissa osoittautunut varsin rasittaviksi. Niin Castlessa, kuin Bonesissa kuin Eurekassakin, päähenkilöt ovat selvästi kiinnostuneita toisistaan, mutta aina kun lähestyvät toisiaan tulee jotain mikä taas hetken päästä erottaa.

Tallennettu kategorioihin TV | Jätä kommentti

The Imaginarium of Doctor Parnassus

Julkaistu: 26/03/2011 | Kirjoittanut: Kalle

Lontoossa öisiä katuesityksiä tarjoava tohtori Parnassus (Christopher Plummer) tarjoaa katsojille matkaan ihmelliseen “Imaginariumiin”, jossa unelmista tulee totta. Tohtori on kuitenkin menneisyydessän mennyt tekemään lupauksia, joiden maksun aika lähestyy.

Matkalta mukaan löytyy sillan alla hirtettynä, mutta kuitenkin hengissä oleva Tony (Heath Ledger), jonka menneisyydestä ei ole mitään tietoa.

Elokuva hyppii mukavasti oikean maailman ja mielikuvitusmaailma Imaginariumin välillä, jossa mikä tahansa on mahdollista, jossa ihmisten suurimmat haaveet tuntuvat tulevan toteen.

The Imaginarium of Doctor Parnassus on visuaalisesti juuri sitä mitä Terry Gilliamilta voikin odottaa, todella hienoa ja omalaatuista. Varsinkin mielikuvitusmaailma jossa Gilliam pääsee oikein revittelemään on uskomaton.

Elokuva tullaan varmaan aina muistamaan elokuvana joka jäi Heath Ledgeriltä kesken. Ja elokuva vain vahvistaa kuvaa, sen verran vakuuttavaa jälkeä Heath elokuvassa tekee. Gilliamilta kuitenkin mainio oivallus korvata Ledgerin hahmo toisessa “maailmassa” ensin Johnny Deppillä, sitten Jude Lawlla ja lopuksi Colin Farrellilla. Elokuvaa katsoessa hieman ensin harmittaa kun Deppin osuus on kolmikon lyhin, mutta näyttelijät sopivat tyyleiltää mainiosti aina siihen versioon Tonystä jota he näyttelevät.

Muukin näyttelijäkaarti onnistui loistavasti. Varsinkin Tom Waits “paholaisena” on täydellinen ja koomisista Mini-Me rooleistaan tuttu Verne Troyer saa kerrankin kunnon roolin ja suoriutuu siitä hyvin. Muissa rooleissa nähdään Christopher Plummer Doctor Parnassuksena, Andrew Garfield tämän apulaisena Antonina ja kaunis Lily Cole on Parnassuksen tytär Valentina.

Arvio: Visuaalisesti erittäin hieno ja tarinakin pysyy hyvin mukana.

Miksi tämä on hyllyyn päätynyt: Terry Gilliam fanina tämä oli tietenkin pakkohankinta. Ja tietysti myös surullisemmat tapahtumat, eli Heath Ledgerin kuolema vaikuttivat mielenkiintoon.

Tallennettu kategorioihin elokuvat, mysteeri, seikkailu | Avainsanoina , , , , , , , , , , | Jätä kommentti

Mamma Mia!

Julkaistu: 23/03/2011 | Kirjoittanut: Kalle

Colin Firth juhlaviikot jatkuu tällä kertaa Mamma Mia!:n merkeissä. Tämän jälkeen katsomattomien pinossa on Firthiltä enää Bridget Jones 2, jota ei ehkä hetkeen tule katsottua. Ehkä sitten Love Actually ennemmin uudelleen.

Sophie on menossa naimisiin ja elämä hymyilee, mutta silti hänestä tuntuu kuin hän ei olisi “kokonainen”. Hän ajattelee syyn olevan puuttuvassa isässä, jonka tunteminen voisi täydentää hänet.

Sophie varastaa äitinsä päiväkirjan selvittääkseen mahdollisen isänsä, ikävä kyllä päiväkirjasta selviää että mahdollisuuksia onkin kolme. Sophie tietenkin päättää kutsua kaikki kolme häihinsä äidille kertomatta, ajatellen että äitikin on iloinen kohdatessa vanhat rakkaansa (vaikkakin kaikki kerralla).

Elokuva on juuri sellainen mitä ABBAn musiikin perusteella voisi olettaakin. Tarinaltaan ehkä ennalta arvattava, mutta hyväsydäminen ja viihdyttävä. Eikä tietysti tällaisessa komedia musikaalissa sillä juonella niin paljoa väliä olekkaan, on vain tärkeää että on hauskaa ja elokuvan lopussa hyvä mieli.

Elokuvan näyttelijä kaarti on varsin komea, Amanda Seyfried Sophiena, Meryl Streep Sophien äitinä, Colin Firth, Pierce Brosnan ja Stellan Skarsgård isä ehdokkaina sekä Julie Walters ja Christine Baranski Streepin vanhoina ystävinä. Varsinkin naiskolmikko Streep, Walters ja Baranski on hulvaton yhdessä esiintyessään.

Vaikka Mamma Mia! ei varsinaisesti elokuvana olekkaan yhtä hyvä kuin Julie Tamorin Across the Universe (Beatles biiseihin perustuva elokuva), on tämä viihteenä varsin pätevä. Ja viihdettä jatkuu vielä lopputekstien aikanakin kun esittävät jounesta irrallisina Dancing Queenin ja Waterloon, sekä ilman videota myös Amanda Seyfriedin version kappaleesta Thank You for the Music.

Arvio: Mukavan kevyttä viihdettä täynnä mainiota ABBA musiikkia.

Miksi tämä on hyllyyn päätynyt: Musikaaleja tehdään nykyään niin vähän että useimmat tulee hankittua.

Tallennettu kategorioihin elokuvat, musikaali | Avainsanoina , , , , , | 1 kommentti

Zombieland

Julkaistu: 21/03/2011 | Kirjoittanut: Kalle

2000 -luvun alkupuoliskolla nähdään ensimmäiset Zombiet ja tauti leviää nopeasti. Pian ei ole jäljellä enää kuin kourallinen paikasta toiseen vaeltavia ihmisiä. Kaikki matkalla jonnekkin jossa ovat kuulleet olevan pelastuneiden ihmisten viimeinen linnake.

Tarinan päähenkilö on Columbus (Jesse Eisenberg, nimetty määränpäänsä mukaan) on matkalla kotikaupunkiinsa vanhempiaan tapaamaan, jolloin hän kohtaa rämäpäisen Tallahasseen (Woody Harrelson) joka suostuu matkustamaan ainakin hetken yhdessä.

Columbus on selvinnyt näin pitkälle neuroottisten sääntöjensä avulla, jotka ovat varmistaneet ettei hän joudu turhaan vaaraan. Tallahassee taas luottaa Zombien tappamistaitoihinsa, joiden avulla hän pitää hauskaa.

The first rule of Zombieland: Cardio. When the virus struck, for obvious reasons, the first ones to go were the fatties. Poor fat bastard.

Zombieland on hieman erilainen zombie elokuva, kauhun ja jännityksen sijaan keskitytään toimintaan ja komediaan. Viimeisiksi selvinneet ihmiset ovat oppineet elämään maailmanlopun maailmassa niin hyvin että voivat enemmän keskittyä hauskan pitoon zombieiden kustannuksella.

Woody Harrelson on pitkästä aikaa löytänyt itselleen hyvin sopivan roolin zombien metsästyksestä pitävänä Tallahasseena. Jesse Eisenbergin neuroottinen nörtti Columbus tuo hänelle mukavaa tasapainoa. Myöhemmin kohdattavat Emma Stone ja Abigail Breslin täydentävät hyvin mies kaksikkoa.

Arvio: Yllättävän hauska ja omaperäinen zombie elokuva. Jos kiinnostaa nähdä “ei niin pelottava” zombie leffa, niin tämä on varma valinta.

Miksi tämä on hyllyyn päätynyt: Jossain pätkässä nähty Bill Murray zombie sai tarttumaan tähän alennusmyynnissä.

Tallennettu kategorioihin elokuvat, komedia | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

A Single Man

Julkaistu: 17/03/2011 | Kirjoittanut: Kalle

Georgen (Colin Firth) miesystävä on kuollut muutamia kuukausia sitten. Hänen mantrakseen on aamuisin tullut, “Just get through the goddamn day”. Tämän päivän George on kuitenkin päättänyt olevan hänen viimeisensä. Hän on järjestänyt asiansa, tehnyt hautajaisvalmistelut ja tapaa illalla läheisimmän ystävänsä. Tämän jälkeen hän on päättänyt ampua itsensä.

Elokuva seuraa Georgen viimeistä päivää, hänen kuolemaan valmistautumistaan, tarinan hyppiessä välillä Georgen muistoihin joissa hän muistelee rakastaan Jimiä (Matthew Goode).

Elokuvan ohjaaja Tom Ford tunnetaan ehkä paremmin Gucci pelastaja. Fordin  siirtyessä Guccin pääsuunnitetlijaksi 90-luvulla, firma keikkui konkurssin partaalla ja nyt kyseessä  on miljardien liikevaihtoa pyörittävä todella menestynyt muotitalo.

Joten miehen taustan tuntien oli pieni epäilys elokuvaa aloittaessa että kyseessä vain Fordin kokeilu miltä elokuvan teko tuntuu. Mutta heti alkumetreiltä käy selväksi että miehen taidot ovat mykistävät. Visuaalinen kerronta on huippuluokkaa ja myös itse tarina pysyy mukana.

Colin Firthin ollessa pääosassa odottaisi ehkä hieman erilaista elokuvaa, mutta mies on täydellinen tähän vähäeleiseen rooliin. Roolisuorituksesta tekee vielä vakuuttavamman että mies on lähes joka kohtauksessa mukana ja kaikissa kohtaukseissa on enemmän kyse hänestä kuin kenestäkään muusta. Myös Julianne Moore vetää dramaattisen ystävättären roolin mainiosti.

Arvio: Todella hieno elokuva. Colin Firth osoittaa että olisi jo viime vuonna ansainnut Oscarin. Tom Fordin tulevia elokuvia kannattaa seurata.

Miksi tämä on hyllyyn päätynyt: Puuttuvia Julianne Mooren leffoja selailin amazonissa ja jostain muistin syövereistä kaivoin mielipiteitä että tämä voisi olla hyvä.

Tallennettu kategorioihin draama, elokuvat | Avainsanoina , , , , , | 1 kommentti

Alice in Wonderland (2010)

Julkaistu: 15/03/2011 | Kirjoittanut: Kalle

Elokuva ei nimestään huolimatta ole perinteisen Liisa Ihmemaassa tarun uudelleen filmatisiointi, vaan kertoo aikuisen Liisan paluusta Ihmemaahan. Tim Burton piti aikaisempia elokuvia vain jonona erikoisten otusten kohtaamisia, joissa ei syntynyt tunnesiteitä Liisaa kohtaan.

Tim Burtonin visiossa Liisa, joka on jo unohtanut Ihmemaan lapsuuden unina, palaa aikuisiän kynnyksellä takaisin. Ihmemaassa häntä pidetään ennustusten legendana joka saapuu voittamaan Punaisen Kuningattaren Japperwockyn.

Ikävä kyllä Tim Burtonin visio ei pahemmin eroa siitä mistä hän koitti eroon. Elokuva on vieläkin parhaimmillaan vain erikoisten hahmojen kavalkaadi ja tapahtumien ympärille kasattu juoni tuntuu varsin mielenkiinnottomalta.

Mia Waskikowska esittää Liisaa todella hyvin, vaikka Liisa onkin elokuvassa varsin mitään sanomaton hahmo. Elokuvan parasta antia on ehdottomasti Helena Bonham Carterin Punainen Kuningatar. Pettymys puolelle taas jäävät Anna Hathawayn Valkoinen Kuningatar ja Johnny Deppin Hatuntekijä. Varsinkin Hatuntekijä tuntuu hieman kärsivän siitä että hänestä yritetään lähes väkisin tehdä tarinan keskushenkilöä.

Visuaalisuus on ollut aina Burtonin erikoisosaamista, mutta silläkin osalla Alice in Wonderland tuntuu turhan tavanomaiselta. Punainen Kuningatar ja hänen hovinsa ovat elokuvan mielenkiintoisinta antia tälläkin osa-alueella. Burtonin synkkä Ihmemaa on yllättävän mielikuvitukseton.

Arvio: Punainen Kuningatar pelastaa paljon, mutta loppujen lopuksi pieni pettymys vaikkei odotukset hirveän suuret olleet.

Miksi tämä on hyllyyn päätynyt: Tim Burtonin ja Johnny Deppin yhteistyö kiinnostaa.

 

Tallennettu kategorioihin elokuvat, seikkailu | Avainsanoina , , , , | 2 kommenttia

Sydney (aka Hard Eight)

Julkaistu: 12/03/2011 | Kirjoittanut: Kalle

Sydney (Philip Baker Hall) näkee Johnin (John C. Reilly) istumassa maassa kahvilan ulkopuolella.  Sydney päättää kutsua Johnin kahville kanssaa ja selvittää mikä miestä vaivaa. Vastusteleva John kertoo lopulta että tuli Vegasiin tienaamaan rahat äitinsä hautajaisten järjestämiseen ja hävinneensä kaiken.

Sydney lupaa auttaa Johnia tienaamisen alkuun, ja pian Sydneystä tuleekin Johnille lähes isä, jota mies katsoo ylöspäin ja jonka neuvoa hän tuntuu aina kaipaavan.

Paul Thomas Andersonin debyyttielokuvan näyttelijäkaarti on varsinkin näin jälkikäteen aika komea. Elokuvassa on neljä keskeistä hahmoa, jotka saavat ruutuaikaa ja heitä näyttelee Philip Baker Hall, John C. Reilly, Gwyneth Paltrow ja Samuel L. Jackson. Hall ja Reilly tietenkin tulevat jatkossakin PTA:n elokuvien ystäville tutuksi. Erittäin pienen roolin tekee myös uraansa aloitteleva Philip Seymor Hoffman.

Elokuvan tukipilari on Philip Baker Hallin mainio näyttely ja myös se karisma jonka hän tuo rooliin. Hän on elämää nähnyt uhkapeluri, joka ei enää ylläty mistään eikä vaivaudu peittelemään tunteitaan. John C. Reilly sopii myös mainiosti lähes pikkupoikamaiseen hahmoon, joka yrittää imitoida Sydneytä ja tekee parhaansa ansaitakseen tältä kiitosta. Mutta samalla yrittäessään ominavuin olla esikuvansa kaltainen, hän epäonnistuu pahasti.

Arvio: Itse en tässä ehkä ihan sitä mestariteosta nähnyt, mistä jotkut ovat puhuneet. Mutta hyvä käsikirjoitus ja pätevä näyttely tekevät tästä katsomisen arvoisen.

Miksi tämä on hyllyyn päätynyt: Kai jokainen Paul Thomas Anderson elokuva on ainakin katsastamisen arvoinen.

 

Tallennettu kategorioihin draama, elokuvat | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Dr. No

Julkaistu: 09/03/2011 | Kirjoittanut: Kalle

James Bond sarjan ensimmäinen elokuva lähettää 007-agentin (Sean Connery) eksoottiseen Jamaikaan, tutkimaan kadonneen tutkijapariskunnan kohtaloa. Tutkijat toimivat saarella myös MI-6n agentteina. Heti Bondin saavuttua Jamaikalle selviää että jotain on pahasti pielessä.

Myöhemmistä osistakin tutun Felix Leitnerin kanssa James saa selville että kaiken keskipisteenä on mystinen Tohtori No, joka on eristänyt itselleen saaren hieman Jamaikan ulkopuolelta.

Tohtorin saarella mukaan tarttuu myös toinen ikoninen Bond sarjan hahmo, Honey Ryder, eli Ursula Anderss valkoisissa bikineissään. Ursulan lisäksi Joseph Wisemanin Tohtori No antaa kovan haasteen tuleville Bond sivuosan esittäjille, ja ovatkin vielä parinkymmenen Bond elokuvan jälkeen lajien kärkijoukossa.

Tohtori No tuntuu täydelliseltä alkutahdilta Bond elokuville, mukana on niin eksoottisia maisemia, teknologiaa, kaunis naissivuosa ja vastuksena Bond vihollisten arkkityyppi. Vaikka Conneryn Bond ehkä tässä vielä hieman hakeekin sitä sulavuutta jota hänellä myöhemmissä osissa löytyy, on hän silti mainio roolissasn.

Arvio: Ihan pätevä bond elokuva, loppuratkaisua lukuunottamatta, joka tuntuu älyttömän hätäiseltä.

Miksi tämä on hyllyyn päätynyt: Vanhemmat James Bondit on tullut katseltua sivusilmällä joskus televisiosta. Juonet ovat menneet päässäni sekaisin eikä minulla oikein ollut käsitystä mikä on mikä. Joten ostin Amazonin tarjouksesta muutaman vanhemman Bond elokuvan Blu-Raylla.

Tallennettu kategorioihin elokuvat, toiminta | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Wilde

Julkaistu: 06/03/2011 | Kirjoittanut: Kalle

Yhdysvaltoijen kiertueelta palannut Oscar Wilde (Stephen Fry) avioituu ja aloittaa perhe-elämän. Eräänä yönä nuori Robbie Ross (Michael Sheen) viettelee Wilden ja näiden seikkailujen ansioista hän alkaa hyväksymään omaa homoseksuaalisuuttaan.

Jatkettuaan seikkailujaan nuorten miesten kanssa, Wilde rakastuu silmittömästi turmeltuneeseen Lordi Alfred Douglasiin, lempinimeltään Bosie, (Jude Law). Bosien isä, Queensberryn Markiisi, ymmärstää nopeasti miesten suhteen laadun. Markiisi alkaa härnäämään Wildeä saadakseen tämän tuomiolle poikansa turmelemisesta.

Elokuva keskittyy lähes ainoastaan Wilden suhteeseen Bosien kanssa ja Bosien turmelevaan vaikutukseen. Joka on hieman ikävää, kun miehessä varmasti olisi muutakin tarinan arvoista. Elokuvassa vain hieman sivutaan Wilden näytelmiä tai sitä että hänen “pitää” kirjoittaa elantonsa eteen, mitään syvällisempää niistä ei kerrota.

Suurin syy elokuvan katsomiseen on nähdä Stephen Fry Wildenä, Oscar Wilden Dorian Grayn muotokuvasta tuttu kielenkäyttö kun sopii täydellisesti Fryn suuhun. Muutkin näyttelijät hoitavat tonttinsa hyvin. Michael Sheen on mainio Wildeä rakastavana ja suojelevana ystävänä. Jude Law:n kohdalle on langennut oikukkaan Bosien rooli, jonka hän hoitaa sen verran niljakkaasti että elokuvan kaikki sympatiat kääntyy Wilden puoleen.

Arvio: Varsin pätevä elokuva, jos aihe kiinnostaa kannattaa katsoa.

Miksi tämä on hyllyyn päätynyt: Olen suuri Stephen Fry fani ja Wilden elämä on tuntunut kiinnostavalta.

Tallennettu kategorioihin draama, elokuvat | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti